Sananen onnellisuudesta

Kuten kerroin, jäin Maaret Kallion kolumnin (clic) jälkeen miettimään onnellisuuden käsitettä. Mitä se on ja miten siihen päästään, jos ollenkaan.

Juttelin taannoin pitkästä aikaa erään tuttavan kanssa ja kerroin jossakin yhteydessä että, ei, en ole tavannut ketään (miestä). Vastauksensa oli "harmi, ettet ole löytänyt onnea". Tai jotain siihen suuntaan.

Onko vielä tänäkin päivänä oikeasti olemassa perusajatus siitä, ettei ihminen voi olla onnellinen ilman parisuhdetta? En aio valehdella - minäkin haaveilen rakkaudesta, mutta haaveilen minä paljosta muustakin, eikä se poissulje onnellisuutta. Kun kerron tuttaville etten ole löytänyt töitä, ei kukaan tokaise voi sinua, kun et ole löytänyt onnea. Vaikka minulle työttömyys - tai lähinnä tavoitteellisuuden puute elämästä - taitaa olla paljon mieltäni horjauttavampi asia kuin parisuhteen puute.

Olen pohtivaa ja analyyttistä sorttia. Aikoinaan olin aika onneton ja kuvittelin myös pohjavireeni olevan synkkä. Tunsin oloani aina jotenkin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi, enkä oikein nähnyt, miten voisin aidosti nauttia elämästä. Matkan varrella mietin näitä asioita paljon ja vein pikkuhiljaa itseäni - ehkä tiedostamatta - kohti muunlaista todellisuutta. Olen paljon prosessoinut minulle tapahtunutta ja minun itseni aiheuttamia elämäntilanteita. Tänään luulen tietäväni aika hyvin, mistä (perus)onnellisuuteni koostuu.

Sillä: Minä olen työtön, omasta kodistani evakossa asuva puolialkoholisoitunut* sinkku jonka tulevaisuuden näkymät hämärän peitossa ja silti olen onnellinen.

Aluksi täytyy sanoa tämä: Vaikkei raha sinänsä tuo onnea, olen etuoikeutettu, kultalusikka suussa syntynyt ja tiedän, etten jää vailla kattoa pään päällä missään tilanteessa. Jos tilanne ei olisi tämä, ei minulla nyt olisi aikaa pohtia onnellisuuden osia vaan taistelisin kynsin hampain elantoni puolesta, sen tiesi jo Maslow, mutta tilanne on mikä on; siispä arvostan ja kiitän ja kirjoitan omasta, itsekeskeisestä ja turvatusta näkökulmasta, kuvittelematta että kaikilla olisi mahdollisuus samaan.

Kun perusasiat ovat kunnossa, on mielestäni ihmisen onnellisuus kiinni näistä osioista:

Ymmärrä ydinarvojasi ja elä niiden mukaan.

Opi tuntemaan mikä tuo sinulle flow-tiloja ja varmista, että niitä asioita on elämässä riittävästi.

Uskalla sanoa ei.

Tee mahdollisimman vähän asioita siksi että "pitäisi" jonkun kuvittelemasi normin takia.

Opi tunnistamaan tunteitasi, hyväksy ne, koe ne, mutta jätä ne sitten taaksesi.

Opettele pois negatiivisista ajatuskierteistä; ajatus ohjaa tunne-elämää ja omaan mielialaan voi oikeasti vaikuttaa hyvillä ajatuksilla. 

Ei onnellisuus ole mikään jatkuva high, vaan se on tunne siitä että elää linjassa itsensä kanssa. Sitä, että pystyy kokemaan tunteita laidasta laitaan - surua, uteliaisuutta, tuskaa, raivoa, läsnäoloa, pelkoa, himoa, onnellisuutta, iloa, toivoa, hämmennystä, vihaa, kaipausta, pettymystä, rakkautta - mutta aina puotaa takaisin jaloilleen koska elää sellaista elämää joka ei ole ristiriidassa omien ydinarvojen kanssa. 

Samoista asioita kirjoittaa nykyään jokainen, mutta vain siksi, että ne ovat niin totta. 

Nyt ilta kääntyy yöhön ja tästä tekstistä tuli liian pitkä. Ehkä jatkan jonakin toisena päivänä.

Päivän havainto: Elämä on liian lyhyt jotta ehtisi kasvaa kokonaiseksi tai edes viisaaksi.

 * Vitsi! Ainakin toistaiseksi.