Ihmettelin kovasti miten voin viihtyä niin hyvin asunnossa, joka ensinäkemältä sai minut huonon kuntonsa takia lähes kyyneliin, jonka tapetit ovat kellertävät, jonka sähkötaulu on niin alimitoitettu ettei samaan aikaan voi föönata ja pestä pyykkiä ja jonka katto rapisee alas kuin kevätsade. Sitten ymmärsin, että toimme mukanamme vain sen verran tavaroita mitä oikeasti kuvittelen tarvitsemamme seuraavan kahdeksan kuukauden ajan ja näillä vähillä tavaroilla on kaikilla jo ihan oma paikkansa. Luultavasti tämän takia asunnossa vallitsee kaikesta huolimatta hyvä feng shui, vai miksi sitä haluaakaan kutsua.
Samoihin aikoihin muuttomme kanssa törmäsin siellä täällä netissä ja lehdissä tähän kirjaan:
Opuksen ajatus on että kunhan saamme karsittua tavaramääräämme niin, että jäljelle jää vain sellaista josta aidosti nautimme, pysyy koti järjestyksessä ikään kuin itsestään eikä tavaramääräkän enää kasva. Olen kyllä viime vuosina oppinut aika hyvin olemaan säästämättä turhaa tavaraa mutta huomasin silti muutossa kuinka paljon ylimääräistä minulla on - sellaista, joka ei ikinä tule käytetyksi tai jonka olen kokonaan unohtanut laatikon pohjalle. Yhden lipaston avasin ja ymmärsin etten ole kahteen vuoteen tarvinnut sieltä mitään, joten tyhjensin kaksi ylimmäistä laatikkoa lähes suoraan jätesäkkeihin. Kuinka huojentavaa!
Tavoitteenani on, että kun muutamme takaisin remontin jälkeen olisi meillä sopiva määrä tavaraa ja haluan kaikin keinoin helpottaa arkea ja vähentää rojujen kertymistä jotta tämä keventynyt olo jatkuisi ja pysyisi. Päätin siis lukemani kehujen perustella hankkia tämän kirjan ja luin sen viikonlopun aikana.
Hurhadin. (Minulla on tapana hurahtaa, ainakin hetkeksi kerrallaan. Luin viime sykysnä Pam Groutin kirjan the Law of Attractionista, uskoin siihen täydellisesti kunnes kokeilin tahdon voimalla kasvattaa toista hyasinttiä nopeammin kuin toista. Arvatkaa lähtikö se valitsemani hyasinttini ikinä kasvamaan, no ei.) En tosin hurahtanut tässä kirjassa kaikkeen, mutta perusideaan ehdottomasti. Uskon vakaasti siihen että ihminen voi paremmin mitä vähemmän ylimääräistä tavaraa hän kerää ympärilleen. Lisäksi oma suurin ongelmani on aina ollut vaatesäilyts ja siihen sain erittäin hyviä vinkkejä - vaatteet pitää viikata tai rullata ja säilyttää laatikoissa vierekkäin, eikä päällekäin, ja niin että joka ikinen vaatekappale näkyy ja tulee siten käytetyksi ja muistetuksi. Tällä säästyy myös yllättävän paljon tilaa.
Olen aina vihannut hyllyllisiä vaatekaappeja - varsinkin kuusikymmentä senttiä syvät, miten ihmeessä niillä hyllyillä kuuluisi vaatteita pinota? - ja miettinyt, mikä voisi olla toimiva ratkaisu. En todellakaan tiedä toimiiko tämä ajan kanssa, vastahan järjestin kaiken KonMari metodin mukaan nyt viikonloppuna, mutta alan kallistua siihen että remontoidun asuntomme vaatekaapeissa on enimmäkseen vaatetankoja ja vetolaatikoita, mahdollisimman vähän hyllyjä.
Ilmeisesti käytin ihan alitajuisesti KonMarin metodia muttaessamme. Kirjoista hän sanoo että kuuluisi säästää vain ne, jotka aidosti tuottavat iloa pelkällä olemassaolollaan tai joita oikeasti haluaa lukea uudestaan. Toin tähän asuntoon vain pari kirjaa:
Kun tarvitsen elämässä potkua eteenpäin tai uskoa itseeni, isoissa tai pienissä päätöksissä, käännyn Kristiina Harjun puoleen. Kun taas lipsuu murehtimisen tai märehtimisen puolelle, on Eckhartin vuoro.
On olemassa sellaista, johon kannattaa oikeasti hurahtaa muutenkin kuin vain hetkeksi.