måndag 30 november 2020

Minutprogrammet.

Att jag inte skriver/skrivit så mycket nuförtiden kan ju ha något att göra med min vardagstidtabell.

7.20-7.45 Morgonbestyr.

7.45-8.15 Morgonmål & nyheter.

8.15-16.30 Jobb (inkl. fem möten som tog sammanlagt fem timmar; åt lunch under ett av dem). 

16.30-18.00 Matlagning, middag, upphängning av julljus samt ommöblering av nittonåringens rum pga hans dator som värmde upp luften vid batteriets termostat så mycket att det knäppte av, så vi tvangs flytta runt alla möbler till nya ställen.



18.00-19.30 
Jobb, pga hann inte göra något som krävde fokus under dagen pga alla möten som avlöste varanda.

19.45-20.15 Dagens yoga (Adriene True day 30 - "Be You").

20.15-20.43 Matbutiken med nittonåringen. Jag måste tvinga honom att köpa en choklad-julkalender.

20.49-21.02 Bloggpost!

söndag 29 november 2020

Huijarisyndrooma

Miksi osa ihmisistä saa niin vankan itsetunnon ja toiset niin heikon? Jopa saman perheen sisällä. Onkohan se geneettistä vain onko matkan varrella sattunut jotain, joka vei epävarmuuden polulle?

Jos olisin uskaltanut aikoinaan opiskella jotain muuta kuin kauppatieteitä, tietäisin kenties.

Luen parhaillaan Anne Brunilan omaelämänkertaa. Hän kärsii ilmeisesti aikamoisesta jännittämisestä sekä huijarisyndroomasta vaikka on ihan selkeästi fiksu ja menestynyt. 

Jokunen viikko sitten kävelin nuorimmaiseni kanssa kaupungille päin. Kerroin, että samana päivänä olin kokenut olevani täysin kelvoton ja kyvytön suoriutumaan työtehtävistäni ja odottaneeni lähinnä vain sitä, että kaikki huomaisivat että on ollut suuri vahinko palkata minut nykyiseen positiooni (tai palkata minut ylipäätään ikinä koskaan mihinkään.) 

"Impostor syndrome", sanoi nuorimmaiseni ja kohautti olkapäitään.

Niinpä. Arvelen tosin ettei se sana kuulu esimerkiksi esikoiseni sanavarastoon.

Brunilan elämänkertaan voin samaistua aika monella tasolla, hänellä ei myöskään ollut kovin onnistunut maku miesten suhteen. Mielenkiintoinen kirja ja tarina, joskin kerronta ei mielestäni ole kovin mukaansatempaava. Toisaalta, ehkei elämänkerran kuulukaan olla kuin toteava. 

Tätä tulin kirjoittamaan siksi, että Brunila kertoo vaikeuksistaan aloittaa uuden tekstin kirjoittamista. Tuttava oli hänelle tokaissut näin: "Mitä sinä stressaat? Kirjoitat vain jotain alkuun, ihan mitä vain. Senhän voi myöhemmin poistaa".

Kuinka totta se onkaan. Minulla ei ollut mitään käsitystä mitä kirjoittaisin, kun tähän istahdin, mutta jostain on aloitettava. Lokakuussa sain kiinni piirtämisen ilosta Inktober haasteen avulla. Ehkä saan taas kiinni kirjoittamisen riemusta jos haastan itseäni kirjoittamaan jotain - ihan mitä vaan - joka päivä joulukuun ajan? 

Luin itse vanhoja tekstejäni toissailtana ja havahduin siihen miten paljon olen joskus kirjoittanut ja miten kivaa sitä on jälkikäteen lukea. Miksi lopetin, sehän on parasta mitä tiedän? (Lukemisen, piirtämisen, kuvaamisen, punaviininjuonnin, saunomisen, projektinhallinnan, aikaansaamisen, matkustamisen, meriveden ja pimeyden ja mitä-kaikkea-näitä-nyt-on lisäksi).

Ostin itselleni synttärilahjaksi inspiraatioksi ja sisustuselementiksi antiikin kirjoituskoneen josta olen pitkään haaveillut. Ehkä tämä vielä tästä?





lördag 28 november 2020

Om ej om i vägen vore.

Idag missade jag min spårvagnshållplats då jag scrollade beachbilder på Instagram. 

Don't get me wrong, jag gillar faktiskt november, men herregud vad jag saknar sol, hav och sand mellan tårna.

måndag 9 november 2020

Man tager vad man haver

Så bråttom hela tiden. Mitt arbetsrum får illustrera hur min vardag ser ut: vanligt jobb, ritjobb (okej klart och sålt men inte hunnit fakturera), fastighetsskötsel, hyresaktivitet, yoga (kalendern med tidtabellen ligger på bordet). 





För att inte tala om nittonåringen som jag tvangs tvinga till barberaren idag efter att han sovit till klockan 16 (!!!) för att han inte hade någon skola idag och hade vakat till fem imorse.

("Har du funderat på det där med att flytta hemifrån?" 
"Nej.")

Någon lunch hade jag inte kommit ihåg att införskaffa så tog vad jag hittade; risnudlar med gravlax, olivolja och barbecuekryddade cashewnötter. Jamie Oliver!

söndag 1 november 2020

Rita eller skriva?

Skrivkrampen har inte gett med sig. Däremot har Inktober 2020 - utmaningen tvingat mig att rita en bild varje dag; några exempel nedan. Inte alltid så bra kvalitet på bilderna då jag ritat dem för hand och fotograferat med telefonen - ibland i nästan kolmörker på landet - innan jag laddat upp på Instagram.

Men roligt har det varit och inspirationen är tillbaka! Det var ju det som var meningen.



Idag ska vi fira den färska nittonåringen med luddag på Fat Lizard. Innan det har jag hunnit avsluta illustration åt bekant - få se om det blir affär......




......och tänkte mig nu en yogasession för jo, också det har jag hunnit med så gott som varje dag i oktober och ämnar fortsätta.