Kirjan tuoksu

Poikien muutettua kolmen viikon päätteeksi isälleen on oloni kevyt mutta jokseenkin irrallinen. Olen kävellyt kaupunkia laidasta laitaan, kuunnellut musiikkia, törmännyt vanhoihin muistoihin lähes joka kadunkulmassa. Syönyt herkullisen sushiaterian Fredrikinkadun alussa, vai onko se lopussa, en ole varma. Mustanpuhuvassa kaupassa sovitin rannekoruja vaan en osannut valita teksteistä Dreams vai Destiny; usko kai enää kumpaankaan joten jatkoin matkaa lumipyryä vastaan. 

Löysin itseni uudesta kirjakaupasta nimeltään Nide. Kirjan tuoksu tuli vastaan jo ovensuussa, riisuin piponi. Kiersin ikuisuuden, hengitin, silitin kansia, tunsin kirjojen ihanan painon käsissäni, huokailin. Olin kuin taivaassa. Yhtäkään pokkaria kaupassa ei varmaan ollut, ainoastaan kauniita, vastustamattomia, tunteita ja tarinoita täynnä olevia kovakantisia. Kalentereita ja vihkoja joihin kirjoittaisin jos osaisin vielä kirjoittaa käsin, kortteja joissa kaikissa oli minulle viesti, kauniita kauniita kuvia ja sommitteluja joka puolella.

Vaikka minulla ei ole tätä nykyä kirjahyllyä eikä edes palkkaa, huomasin pian laskevani tiskille kaksi kirjaa.

Kun käsite HSP (Highly Sensitive Person) nousi jonkin aikaa sitten julkisuuteen tuhahdin itsekseni. HSP is the new Narcissist, vai, eli mikä ihmeen tarve kaikilla koko ajan luokitella enemmän tai vähemmän rikkinäisiä ihmisiä. Tekopyhää, tietysti, sillä minä joka haen aina selitystä kaikille ja kaikelle, minähän olen ensimmäisenä lokeroimassa ja luokittelemassa ilmiöitä ja ihmisiä. 

Nyt olen nöyrtynyt; kuvittelen voivani ymmärtää nuorempaa poikaani (lue: itseäni) ehkä vähän paremmin tämän kirjan avulla.  

Toisen kirjan ostin ainoastaan sen kauniin ulkokuoren takia, sen äärimmäisen kirjamaisuuden takia. En ole pitkään aikaan nähnyt niin eteerisen kaunista kirjaa. Värit, sommittelu, nainen, salaperäisyys. Ja kirjan paksuus! Muistan nähneeni tämän kirjan aikasemmin jossakin reportaasissa ja päätin jo silloin että se on minun. Sehän menee tarvittaessa sisustuselementistä.

Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi löytöjä niin kuuntelin salaa myyjän soittamaa musiikkia. En kuullut sanoja enkä tunnistanut artistia mutta jokin saundissa sai minut haluamaan sen kappaleen talteen. Salaa painoin puhelimeni Shazamia ja sehän tunnisti oitis; Marvin Gaye - Getaway Heartbreak (Keep On Moving). Tiedä mistä ihmeen menneisyydestä tuo kirjakauppa asteli eteeni. Love it.

"Ihana kauppa", sanoin lähtiessäni, "eihän tänne voi tulla."