Työkaverit saivat minut houkuteltua mukaan lounastaukotreeneihin Malminkartanon rappusissa.
Myönnän olleeni skeptinen sillä ajatus työpäivän katkaisemisesta hikoilua varten tuntui työläältä ja ehkä vierastin ideaa ennenkaikkea siksi että olen luonteeltani erakkoliikkuja. Vastustin nytkin kiusausta tunkea kuulokkeet korviin ja kadota omille teilleni.
Matkalla Malminkartananoon alkoi sataa rakeita. Emme antaneet sen häiritä ja juoksukiipeilyn lomassa tehtiin askelkyykkytreenejä. Kotimatkalla jalat tärisivät.
Kukaan en ollut tänä iltapäivänä töissä kiukkuinen.