Kävin keittiösuunnittelijan luona piirrustusteni kanssa. Ehdotin sitä sun tätä ja halusin kaikki mahdolliset siirrettävät saarekkeet ja optiot; hän ihmetteli ja otti muistiinpanoja.
"Minuun iskee aina silloin tällöin niin valtava uudelleen sisustamisen vimma", selitin. Olen perinyt tämän taipumuksen ilmeisesti ukrainalaiselta isoisomummiltani. (Sitä en keittiön edustajalle kertonut, vaikka kylläkin kaikenlaista muuta.) "Siksi haluaisin lukita mahdollisimman vähän ratkaisuja."
"No jos sulle tulee kerran kuussa se pesänrakennusvietti, niin...."
"Ei kai sentään kerran kuussa", keskeytin. "Mutta kerran tai kaksi vuodessa."
Menin kotiin - tilapäiseen evakkokotiini - ja tuijotin olohuone-makuuhuone-työhuone-vaatehuoneyhdistelmääni joka ollut samannäköinen kokonaiset kolme kuukautta. Ahdisti.
Vartin sisään oli huoneessa uusi järjestys. Ei mikään kovin kaunis, looginen tai täydellinen, mutta saan sentään katsoa ikkunasta ulos kun täytän työhakemuksia tai haaveilen tulevasta. Ja ainahan voi järjestää taas uudelleen.
PS. Ei, tämä ei ole sellainen pesänrakennusvietti, jos niin kuvittelitte. Kai tämä uudelleenjärjestely littyy tällä kertaa syksyyn jolloin kaiken on aina muututtava ja myös jonkinlaiseen hallinnan tunteen menettämiseen tämän kaiken epävarmuuden keskellä. Tällä tapaa pystyn hallitseman edes hetken aikaa oman, pienen tilani ja mieleni.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar