torsdag 6 september 2018

Hajanaisia Havaintoja

Kolmatta viikkoa töissä ja sellaiset käsitteet kuin "loma" ja "oma aika" ovat hepreaa. Ei millään pahalla, hyvinkin mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa, mutta kun myös vapaa-aika täyttyy kaikenlaisesta puuhasta, niin... on ollut intensiivistä.

Hajanaisia havaintoja ja niihin täysin liittymättömiä kuvia menneen viikon tapahtumista:

Oli yhdet rapujuhlat, yhden nurmikon leikkuu ja mökin kaikkien ikkunoiden pesu.


Kahdeksantoistavuotiaasta tuli yhdeksäntoistavuotias ja sai kakuksi kaksi mokkapalaa ja kaapista löytyneen tuoksukynttilän jonka sytytin kakun viereen. Kassillisen lahjoja joista puolet menee vaihtoon.


Osallistuin hallituksen kokoukseen jota onneksi seurasi oma hetki saunassa ja yöpyminen mökillä ennen saapumista kiharatukkaisena toimistolle keskiviikkoaamuna koska hiusharja jäänyt kaupunkiin.


Yhdeksäntoistavuotiaasta tuli uuden iän myötä kunnollinen kansalainen joka työskentelee nyt assistenttina Etelä-Helsingin eri päiväkodeissa ja esikouluissa. Olen erittäin ylpeä ja kertomansa tarinat aivan hilpeitä. (Joskin aikamoisia Anna-selityksiä, no offense, Sis.)




Kävin katsomassa Mamma Mia kakkosen ja selvisin tällä kertaa ilman suuria henkisiä traumoja Pierce Brosnanin laulusta, luultavasi siksi että suurin osa siitä oli leikattu elokuvasta pois.

Palattuani elokuvista sain viestin yhdeksäntoistavuotiaalta jossa hän kertoi jääneensä minun autoni kanssa jumiin isänsä porttigongiin koska pihassa yllätti huonoon kohtaan pinottu lautaläjä ja autossa kuulemma nyt ihan hirveät naarmut ja kolhut molemmin puolin. ("Helt förfärlit".) Purskahdin itkuun - olin ihan hivenen väsynyt - ja menin nukkumaan.

Vein tänään auton korjaamoon näytille ja sain alustavan laskun joka oli suuruudessaan samankokoinen kuin jo seitsemän vuotta vanhan autoni arvo. Tämä tarkoittanee että se menee lunastukseen. Nauroin epäuskoista naurua - muutama hassu naarmu! - mutta sopeuduin ajatukseen jo kotimatkalla. Vakuutusyhtiön päätöstä odotellessa surffailen nyt netissä uusia autoja. Auton vaihdon mietintäprosessi oli jo meneillään mutta tarvitsi pienen tönäisyn. (Pun intended.)



PS Ja jos nyt tässä jotain hyvää (mahdollisen uuden auton lisäksi) niin onhan se helpottavaa, että vaikka auto on lunastuskunnossa niin kukaan ei ole loukkaantunut ja itse omassa porttigongissa aiheuttamani naarmut eivät enää näy.

Öitä!