söndag 1 februari 2015

Kunhan kaikki on aina samanlaista ja muuttuvaa.

Olen rutiinieni orja.

Iltaisin laitan astiat saippuaveteen tiskialtaaseen. Aaamuisin käyn suihkussa, herätän teinit, juon lasillisen Beroccaa kera kourallisen vitamiineja. Tyhjennän astianpesukoneen ja täytän sen uudestaan. Juon kupillisen kahvia, syön lautasellisen puuroa, luen lehdestä kolme sanaa. Halaan poikia, "onko kaikki mukana?". Salilla teen aina saman ohjelman, perjantaisin käyn saunassa, juon Crowmoor Dry siiderini ja luen Anna-lehteni. (Kyllä. Naapurin epäilys kun kerran unohdin lehden saunaan - "Sinä, joka käytät Anna-lehteä peflettinä, siivoa jälkesi!" - osui väärin. Minä luen saunassa. Lapsena Kalle Ankaa, aikuisena Annaa.) Saunan jälkeen avaan punaviinipullon, katson Skavlanin ja laitan lauantaisin kellon soimaan 9.30.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin; olen rutiinieni orja.

Mutta! Pahin viholliseni on status quo. Jos elämässäni ei ole näkyvissä muutosta tai projektia, olen hukassa. Siispä yksitoikkoisuuden iskiessä keksin itselleni projektin. Se voi olla kurssi tai matka tai joulukalenteri tai huoneenjärjestyksen muuttaminen, mutta jotain uutta on oltava tai minä hukun. Siispä kun elämä tuo minulle muutoksia työpaikan menettämisen tai putkiremontin muodossa, en ensijärkytyksestä toivuttuani suinkaan mene paniikkiin tai luhistu tai ahdistu, vaan tunnen kuplivaa iloa ja odotuksen tunnetta.

Jotakin on tapahtumassa!

Tervetuloa muutos.


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar